Nyt on palattu Eilatin rannoilta ja Jordanian aavikoilta. Upeaa, mahtavaa, rentouttavaa ja väsyttävää, siinä päällimmäiset fiilikset. Palasimme Betskun kotiin sunnuntaina aamulla kolmelta. Ottakaamme tässä nyt selkeän kronologinen linja matkan huippujen ja low-pointtien kertaukseen:
Maanantaina aamulla tuttu kuljettajamme Rizek noukki meidät kyytiin ja tiputti Jerusalemin bussiasemalle. Kappas vaan edellinen bussi oli mennyt juuri ja sitten odoteltiin kolme tuntia seuraavaa. Kuten osa huomasi jo Facebookin statuksista osa lomasta kului paikallisten naisten häikäisevää kauneutta ihmetellessä ja tämä alkoi jo bussiasemalla. Käsittämätöntä. Taitaa olla kevättä ilmassa täälläkin..
Lopulta Eilatissa kolmen neljän maissa. Kamat Corinne hostelliin ja silmien lepuutus ihanassa parisängyssä, joka odotti meitä kutsuvana. Respan mies sanoi kun vei meidät huoneeseen, että "It´s a double bed guys, try not to make a mess in it ;)" Niinpä niin. Hostelli oli muuten todella mainio ja siisti, sekä hyvällä paikalla. Suosittelemme Eilatin kävijöille. Illalla sitten huomasin, että Tuomas otti miehen varoitukset tosissaan, sillä mies kyhäsi sängyn keskiosaan talvipeitoista sellasen parikymmentä senttiä korkea muurin, jotta ei aamulla tule ikäviä yllätyksiä herätessä. Liekö kokemuksen rintaääntä vai mitä. Parempi kai katsoa kuin katua..
Ensimmäiset hetket rannalla olivat kutkuttavan pelottavia. Todettakoon, että kyseessä ei ollut pula-ajan ranta, sillä me emme olleet aivan sieltä lihaksikkaimmasta päästä miehiä. Valinnanvaraa riitti myös israelilaisissa naisissa, jotka tanssivat bikineissä baaripöydillä kaataen vettä päälleen. Muotia tuntui olevan se, että yläosa on numeron tai pari liian pieni, jotta oikein tursuaa. Pohjolan viikingit vilkaisivat toisiaan ja totesivat, että tultiinko nyt samalle rannalle, jossa viimeksi kävimme lokakuussa ja joka silloin oli melkein autio. Silloinkin toki mukana oli kauniita naisia, mutta heillä sentään yläosat olivat oikeassa koossa. Yhteenvetona se, että MTV:n Ibiza-ohjelmat eivät enää ole mitään. Syy moiseen oli juutalaisten opiskelijoiden Spring Break. Suomeen kanssa tälläinen tapa? Joka tapauksessa voidaan todeta, että ollaan israelilaisista sitten mitä mieltä tahansa, niin varmasti ovat maailman kauneinta kansaa.
Tiistaina käytiin snorklailemassa ja ihmettelemässä kaloja. Tuomas noudatti tutun kuskimme varoitusta eikä tällä kertaa koittanut siepata fisua kouraan ja säästyimme haavoilta. 38 asteen lämpö tosin teki tepposensa ja rannalta poistui kaksi varsin punaista turistia. Allekirjoittanut otti kahtena ensimmäisenä iltana lievän auringonpistoksen ja Tuomas nautti varsin vaisusta matkustusseurausta. Tällä kertaa saatiin kyllä ravintoloissa paljon parempaa palvelua kuin viimeksi. Myös hinnoissa oli hieman eroa, sillä budjetti paukkui taivaisiin heti ekana päivänä, vaikka emme kertaakaan dokanneet tms. - kaksi drinkkiä rannalla a´la 18 €.
Vaikka suomalaisia ei enää Eilatissa kuulemma hirveästi käy, onnistuimme silti törmäämään muutamaan. Kun ihmettelimme paikallisten nuorten juhlintaa ja kaunetta hostellimme omistajan kanssa hän totesi, että silloin kun suomalaiset rauhanturvaajat vielä lomailivat alueella he saivat paikalliset sekä muut turistit näyttämään amatööreiltä. Kaapin paikka oli siis jo osoitettu niin meidän ei tarvinnut.
Keskiviikkoisen himmailun jälkeen heräsimme torstaina ja suuntasimme kohti Jordanian rajaa, jossa meitä odotti vuokra-auto ja kuski. Keula kohti Wadi Rumin kylää. Reput maasturin lavalle ja äijät kamelien selkään ainoana ohjeena "hold on boys!". Jännä otus se kameli, kummasti keikkaa ylös maasta 120 kg ukko selässään ja taivaalta aavikolla kuutisen tuntia mukisematta. Tai itseasiassa kitisee paljonkin, mutta kulkee silti :)
Haave aavikosta syntyi ensimmäisellä Palestiinan matkalla ja kameliratsastus oli olemassa jo sitä ennen. Parempaa toteutustapaa ei olisi voinut olla! Punaista, joka paikkaan tunkeutuvaa hiekkaa silmänkantamattomiin, isoja kallioita ja vuoria, laulava beduiini ilman englantia, piiskaava tuuli, päähän kiedottu huivi ja hyvä matkaseura, mahtavuutta! Uusi Timo T.A. Mikkonen, tällä kertaa kamelilla, on syntynyt! Taisimme olla yllättävän jääräpäisiä turisteja, sillä opas kyseli tunnin ratsastuksen jälkeen, että haluatteko kävellä. Ei tietenkään haluttu ja lopulta illalla leirissä oli vaikeuksia kävellä. Tuomaksen jalat kramppaili kun ratsasti ylipäätään ekaa kertaa ja mulla hiertyi nahka pois persuksista. Se oli sen arvoista kuitenkin!
Katseltiin korkealta kalliolta kun aavikko värjäytyi punaiseksi auringon laskiessa, syötiin illallista beduiinin teltassa ja ihmeteltiin kirkasta tähtitaivasta. Romantiikkaa oli eniten meidän tähän astisen parisuhteen aikana. Molemmat taidettiin kyllä haaveilla naisseurasta kun kömmittiin telttaan ihmettelemään yöllistä tuulta ja lämpötilän tippumista alle kymmeneen päivän reilusta kolmesta kympistä...
Aamulla ylös, vuorikauriksien lailla ylös vuorenseinää, sisään halkeamaan ja a´vot auringon mollukka kohosi niin että heilahti! Kamat kantoon ja auton lavalla kymmenen kilsaa takaisin kylään, jossa kuljettaja jo odotti. Pääkaupunki Ammanin ja rantakaupunki Aqaban yhdistävää Desert Highwayta pari tuntia ja sitten edessä oli yksi maailman ihmeistä: Petra.
Karskit äijät taantuivat pikkupojiksi kulkiessaan Indiana Jonesin jäljillä kohti muinaisen Nabotealaisen imperiumin jäänteitä. Henkeäsalpaavaa settiä! Yli 800 merkittyä kohdetta (merkinnät tosin saisivat olla parempia!), joten yksi päivä ei oikein riitä kaiken näkemiseen. Oli turistia, oli kamelia ja aasia, oli intialaista saippuasarjan kuvausryhmää ja mahtavaa historiaa. Jonkinlaista hautaa tai monumenttia on joka kiven alla.
Fiilikset tosin meinasi mennä, kuten J. Matilainen sanoisi, kun Pappa totesi kolmen tunnin jälkeen, että mulla on niin kova nälkä että en mä enää tonne kiipee, mä lähden hotelliin, kyllä tätä tässä oli. Pienen pakotusmotivoinnin ja muutaman amfiteatterilla syödyn omenan jälkeen otimme uuden alun ja tikkasimme kalliota ylös alas viisi tuntia. Tallattua tuli varmaan sellaiset 15-20 km, eikä todellakaan nähty kaikkea. Uusi reissu on jo mielessä ainakin mulla. Rakastan Palestiinaa ja nyt olen rakastunut Jordaniaan!
Lauantaina takaisin kotiin. Emme tehneet sitäkään aivan helpoimman kautta: Jerusalemiin olisi päässyt toisen rajan kautta neljässä tunnissa, mutta me fiksuina painoimme Eilattiin ja sieltä Jerusalemiin. Missasimme aikaisen bussin ja venasimme seuraavaa viisi tuntia, joten Jerusalemissa yöllä kahdelta. 500 km:n matkaan meni sellatteet 17 tuntia. Hyvä Pojjaat! No, matkailu avartaa ja bussia odotellessa oli hyvä riipaista rutkasti mallasta.
Yleisesti voisi vielä huomioida, että Jordania on helppo ja hyvä arabimaa matkustaa. Kyltit englanniksi, kielitaito hyvää ja palvelu mainiota.
Toinen huomio Israelin puolelta. Tämä sarjassamme vain I-maassa: raja-asemalta taksia otettaessa Eilattiin pyydetään ensin tuplahinta koska on sapatti. Sitten neljä henkeä, joista kolme menossa Eilatin keskustaan ja neljäs siitä sitten muulla kyydillä eteenpäin Egyptin rajalle, eivät voi jakaa taksia! "This is a special taxi, you can´t make it a bus!" V***u mitä paskaa! Kyllä toinen asia minkä voimme todeta on se, että juutalainen todellakin ottaa rahat pois keinoilla millä hyvänsä.
Nyt sitten muutettiin tänään hotelliin. Loppuryhmä tulee huomenna. Seuraavat neljä viikkoa opetusta, juttujen leikkausta ja käsikirjoitusta, kirjallista tutkimusta. Hommaa riittää siis.
Vi hörs igen,
M&T.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Welcome tan goodbye mr. white man!
Kull saneh ou into salmeen! Hyvää pääsiäistä siis!
Projektiryhmä saapuu viikon päästä. Ihanaa nähdä ihmisiä ja aloittaa opetus. Se merkitsee myös sitä, että opparin kuvaaminen on saatu päätökseensä. Tai ainakin melkein - pääsiäinen rajoitti hieman lauantaiksi suunniteltu Cosmoksessa kuvausta, joka siis on viimeinen etappi juttujen kuvauksen suhteen. Noh, pitää tehdä se porukassa sitten kun muut ovat täällä, eli parin viikon päästä lauantaina. Saatan tosin olla hivenen ruskeampi silloin, mutta onneksi yökuvista sitä ei huomaa :) Ei hommat kyllä vielä siihen lopu: projektin aikana on edessä armotonta käsikirjoittamista, leikkausta ja spiikkausta, mutta kai siitä selvitään.
Nyt on kuitenkin aika laittaa hanskat naulaan (toisin sanoen kamerat ja läppärit Mitrien kaupan kassakaappiin) ja suunnata LOMALLE!!! Äijät on aika lailla loppu. Hommat ei nappaa, nukutaan pitkään ja, hmmm, yömyssyjä on kulunut aiempaa enemmän. Tähän haetaan apua seuraavanlaisesta reseptistä:
Maanantai: 6.30 lähtö Betskusta Jerusalemiin. Sieltä bussi Eilatiin. Kamat hostelliin ja rannalle. Illalla kalaravintolaan ja aamulla taas rannalle ja sukeltelemaan. Sama kaava jatkuu torstaiaamuun saakka. Huomiseksi muuten Eilatiin luvassa lähes +40 - Welcome tan goodbye mr. White Man! ;) Tai ainakin rapu-look ellei muuta...
Torstai: Yitzhak Rabinin border crossingista yli Jordaniaan, jossa meitä odottaa autokyyti Wadi Rumin kylään. Sieltä kainaloon beduiiniopas ja parit kolmet kamelit (hurraa!) ja suunta kohti aavikkoa ja punaista hiekkaa. Yöpyminen tähtien alla, teetä ja auringonnousu, Masboot!
Perjantai: Suunta kohti Petraa. Päivä ihmetellessä ja yö hotellissa.
Lauantai: Kyyti rajalle, Eilatista bussi Jerusalemiin ja illalla takaisin Betskuun.
Lisää kuulumisia, matkavideoita ja muuta sellaista luvassa reilun viikon kuluttua, jos kaikki menee hyvin INSHALLAH.....
M&T.
Projektiryhmä saapuu viikon päästä. Ihanaa nähdä ihmisiä ja aloittaa opetus. Se merkitsee myös sitä, että opparin kuvaaminen on saatu päätökseensä. Tai ainakin melkein - pääsiäinen rajoitti hieman lauantaiksi suunniteltu Cosmoksessa kuvausta, joka siis on viimeinen etappi juttujen kuvauksen suhteen. Noh, pitää tehdä se porukassa sitten kun muut ovat täällä, eli parin viikon päästä lauantaina. Saatan tosin olla hivenen ruskeampi silloin, mutta onneksi yökuvista sitä ei huomaa :) Ei hommat kyllä vielä siihen lopu: projektin aikana on edessä armotonta käsikirjoittamista, leikkausta ja spiikkausta, mutta kai siitä selvitään.
Nyt on kuitenkin aika laittaa hanskat naulaan (toisin sanoen kamerat ja läppärit Mitrien kaupan kassakaappiin) ja suunnata LOMALLE!!! Äijät on aika lailla loppu. Hommat ei nappaa, nukutaan pitkään ja, hmmm, yömyssyjä on kulunut aiempaa enemmän. Tähän haetaan apua seuraavanlaisesta reseptistä:
Maanantai: 6.30 lähtö Betskusta Jerusalemiin. Sieltä bussi Eilatiin. Kamat hostelliin ja rannalle. Illalla kalaravintolaan ja aamulla taas rannalle ja sukeltelemaan. Sama kaava jatkuu torstaiaamuun saakka. Huomiseksi muuten Eilatiin luvassa lähes +40 - Welcome tan goodbye mr. White Man! ;) Tai ainakin rapu-look ellei muuta...
Torstai: Yitzhak Rabinin border crossingista yli Jordaniaan, jossa meitä odottaa autokyyti Wadi Rumin kylään. Sieltä kainaloon beduiiniopas ja parit kolmet kamelit (hurraa!) ja suunta kohti aavikkoa ja punaista hiekkaa. Yöpyminen tähtien alla, teetä ja auringonnousu, Masboot!
Perjantai: Suunta kohti Petraa. Päivä ihmetellessä ja yö hotellissa.
Lauantai: Kyyti rajalle, Eilatista bussi Jerusalemiin ja illalla takaisin Betskuun.
Lisää kuulumisia, matkavideoita ja muuta sellaista luvassa reilun viikon kuluttua, jos kaikki menee hyvin INSHALLAH.....
M&T.
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Ruusuisen arjen taustalta poimittua.
Me ollaan täällä eletty koko ajan varsin mainiota elämää, eikä pieniä vastoinkäymisiä huolimatta mikään ole häirinnyt meitä. Harvinaisen vähän on katukuvassa näkynyt mitään merkkejä alueen konfliktista. Tai niin me ollaan luultu kun ei ole tätä nettiä himassa eikä tule uutisia luettua. Tässä pari poimintaa viimeisen kahden viikon tapahtumista. Mikko kuuli nämä turistessaan MAjdin kaupalla EAPIN (ihmisoikeustarkkailija) kanssa:
Jerusalem, muslimikortteli: Perhe lähtee aamulla normaalisti ostoksille, töihin tms. Illalla palatessaan huomaavat, että kappas, juutalaiset siirtokuntaihmiset ovat vallanneet asunnon ja keittelevät siellä suurinpiirtein kahvia aseentella, että tämä on kuulkaas nyt meidän koti. Näin se toimii tämä paikallinen asuntopolitiikka!
Hebronin lähella oleva pikkukylä, tämä viikko: palestiinalainen tunkeutuu juutalaisten siirtokuntaan ja tappaa kirveellä 14-vuotiaan. Hänen kohtaloaan tarina ei kertonut, mutta seuraamukset kylläkin - pari päivää myöhemmin siirtokuntalaiset tunkeutuivat kylään armeijan tukemana. Sotilaat eivät tehneet mitään, mutta suojasivat siirtokuntalaisia, jotta nämä saivat tehdä rauhassa sitä mitä tekevät parhaiten: 12 kuollutta ja 30 sairaalaan. Täällä kun on tapana käyttää ihmisia ampumaharjoitusten maalitauluina.
Huh, että osaa vituttaa suoraan sanottuna. Siinä taas pyhää maata kerrakseen vähäksi aikaa.
P.S Nämä tapahtumat varmaan alkavat jo vaikuttaa mieleen, sillä Tuomas kyseli yhtenä iltana (luulin sen puhuvan unissaan), että eikös se Mikko sen rynkyn kanssa tehty niin, että liikkuvat taakse ja silleen...
Jerusalem, muslimikortteli: Perhe lähtee aamulla normaalisti ostoksille, töihin tms. Illalla palatessaan huomaavat, että kappas, juutalaiset siirtokuntaihmiset ovat vallanneet asunnon ja keittelevät siellä suurinpiirtein kahvia aseentella, että tämä on kuulkaas nyt meidän koti. Näin se toimii tämä paikallinen asuntopolitiikka!
Hebronin lähella oleva pikkukylä, tämä viikko: palestiinalainen tunkeutuu juutalaisten siirtokuntaan ja tappaa kirveellä 14-vuotiaan. Hänen kohtaloaan tarina ei kertonut, mutta seuraamukset kylläkin - pari päivää myöhemmin siirtokuntalaiset tunkeutuivat kylään armeijan tukemana. Sotilaat eivät tehneet mitään, mutta suojasivat siirtokuntalaisia, jotta nämä saivat tehdä rauhassa sitä mitä tekevät parhaiten: 12 kuollutta ja 30 sairaalaan. Täällä kun on tapana käyttää ihmisia ampumaharjoitusten maalitauluina.
Huh, että osaa vituttaa suoraan sanottuna. Siinä taas pyhää maata kerrakseen vähäksi aikaa.
P.S Nämä tapahtumat varmaan alkavat jo vaikuttaa mieleen, sillä Tuomas kyseli yhtenä iltana (luulin sen puhuvan unissaan), että eikös se Mikko sen rynkyn kanssa tehty niin, että liikkuvat taakse ja silleen...
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Kuukausi takana
Kuukausi on kulunut ja vielä potkitaan eteenpäin. Neljä juttua kuvattu, yksi pitäisi vielä tehdä seuraavan viikon aikana.
Edellisestä merkinnästä kuluneen viikon aikana pidimme pakon sanelemina pari vapaata, tiistain ja keskiviikon. Paukut loppu molemmilla eikä uudelleen lataus ole enää helppoa. Saatiin kuitenkin tehtyä neljäs juttu ja samalla hieman autettua tulevien opetusten suunnittelussa. Rankkaakin oli, Tuomas kuvasi perjantaina 11 tuntia, koska samasta aiheesta teemme myös dokkarin koulun kurssille.
Vielä ei ole tarkkaa kuvaussuunnitelmaa viimeiseen juttuun, vaikka aihe onkin hallussa. Ensi viikosa maanantai ja tiistai kulunevat suunnitteluun ja haastateltavien metsästykseen. Toivotaan kuitenkin, että pääsemme Cosmokseen ensi lauantaina kameran kanssa ;)
Lauantaina kutsuttiin ystäviä syömään tacoja meidän luokse. Arabiajat ja jengi myöhässä pari tuntia, mutta muuten oli mukavaa. Ei lähdetty Cosmokseen edes. Meillä oli myös pari jenkkityttöä kylässä. Tapasin heidät jo lokakuussa ja nyt uudelleen. Heitä on viisi vapaaehtoista opettajaa täällä. Tai jenkeissä ovat vielä opiskelijoita mutta täällä opettajina. Mentiin torstaina tyttöjen luokse yhdelle oluelle. Lopun arvaattekin jo. Lauantaina osa tytöistä tuli sitten meille käymään. Cosmokseen olemme luvanneet ne viedä, ehkä odotamme muiden suomalaisten saapumista niin saadaan vielä isompi ryhmä kasaan.
Tämä blogi on nyt erittäin tylsä, koska mitään ihmeellistä ei kertakaikkiaan ole tapahtunut. Töitä vain ja silleen. Dramatiikkaa oli, mutta se liittyi ystäviimme Mitreihin: heidän poikansa Ramzi pidätettiin alkuviikosta, koska hänelle oli yritetty myydä varastettuja jalokiviä jalokiviliikkeeseensä. Sieltä sitten 40 poliisia haki hänet kuulusteluihin keskeltä vanhaa kaupunkia. Pikkaisen ylilyövää touhua, sanomme me! Ilmeisesti tässä oli jotain "muslimipoliisit näyttävät kristityille" meininkiä takana. Pari päivää kuulusteluja ja sitten Ramzi oli ulkona. Kaikki nyt kunnossa ja ystäväperheemme ok!
Tosiaan vielä viikko duunia ja sitten toivottavasti painumme ensin Eilattiin ottamaan aurinkoa ja sieltä Jordanian puolelle Petraan, sekä kamelisafarille Wadi Rum -aavikkoalueelle! Mutta niistä lisää asioiden varmistuttua.
May the force be with you all, our young Padawans!
M&T.
Edellisestä merkinnästä kuluneen viikon aikana pidimme pakon sanelemina pari vapaata, tiistain ja keskiviikon. Paukut loppu molemmilla eikä uudelleen lataus ole enää helppoa. Saatiin kuitenkin tehtyä neljäs juttu ja samalla hieman autettua tulevien opetusten suunnittelussa. Rankkaakin oli, Tuomas kuvasi perjantaina 11 tuntia, koska samasta aiheesta teemme myös dokkarin koulun kurssille.
Vielä ei ole tarkkaa kuvaussuunnitelmaa viimeiseen juttuun, vaikka aihe onkin hallussa. Ensi viikosa maanantai ja tiistai kulunevat suunnitteluun ja haastateltavien metsästykseen. Toivotaan kuitenkin, että pääsemme Cosmokseen ensi lauantaina kameran kanssa ;)
Lauantaina kutsuttiin ystäviä syömään tacoja meidän luokse. Arabiajat ja jengi myöhässä pari tuntia, mutta muuten oli mukavaa. Ei lähdetty Cosmokseen edes. Meillä oli myös pari jenkkityttöä kylässä. Tapasin heidät jo lokakuussa ja nyt uudelleen. Heitä on viisi vapaaehtoista opettajaa täällä. Tai jenkeissä ovat vielä opiskelijoita mutta täällä opettajina. Mentiin torstaina tyttöjen luokse yhdelle oluelle. Lopun arvaattekin jo. Lauantaina osa tytöistä tuli sitten meille käymään. Cosmokseen olemme luvanneet ne viedä, ehkä odotamme muiden suomalaisten saapumista niin saadaan vielä isompi ryhmä kasaan.
Tämä blogi on nyt erittäin tylsä, koska mitään ihmeellistä ei kertakaikkiaan ole tapahtunut. Töitä vain ja silleen. Dramatiikkaa oli, mutta se liittyi ystäviimme Mitreihin: heidän poikansa Ramzi pidätettiin alkuviikosta, koska hänelle oli yritetty myydä varastettuja jalokiviä jalokiviliikkeeseensä. Sieltä sitten 40 poliisia haki hänet kuulusteluihin keskeltä vanhaa kaupunkia. Pikkaisen ylilyövää touhua, sanomme me! Ilmeisesti tässä oli jotain "muslimipoliisit näyttävät kristityille" meininkiä takana. Pari päivää kuulusteluja ja sitten Ramzi oli ulkona. Kaikki nyt kunnossa ja ystäväperheemme ok!
Tosiaan vielä viikko duunia ja sitten toivottavasti painumme ensin Eilattiin ottamaan aurinkoa ja sieltä Jordanian puolelle Petraan, sekä kamelisafarille Wadi Rum -aavikkoalueelle! Mutta niistä lisää asioiden varmistuttua.
May the force be with you all, our young Padawans!
M&T.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
"You´re so beautiful!"
Ahleen!
Tilanneraporttia pukkaa. Matkattiin lauantaina aamusta heti kohti Ramallahia. Uskollisen ystävämme Majdin "hummeri", joka jännästi naamioituu Opel Asconaksi, hajosi heti puolen tunnin matkustamisen jälkeen Bethanian kylään. Tässä kylässä näkyy Palestiinan huonoin puoli, eli kylää ei meinaa erottaa roskavuoren alta, joka tukkii kadut ja pikkukujatkin.
Autokorjaamo (pieni ja pimeä talli) löytyi puolessa tunnissa. Jälki oli sitäkin hienompaa kyllä. Repikää suomalaiset korjaajat siitä huumoria, että kytkinremppa tehtiin tunnissa ja hintaa otettiin varaosan lisäksi sellaset kymmenen euroa! Siinä sivussa tarjottiin teetä ja saatiin tumpin kanssa kokea hieno toiletti - reikä lattiassa. Ilmeisen tuttu tosin Intian matkailijoille, mutta meille ensimmäinen täällä.
Vihdoin päästiiin Ramallahiin, jossa uusi ystävämme Fayeq oli odottanut meitä jo pari tuntia. Suunnitelmana oli lähteä heti kohti Kefel Haresin muslimikylää, mutta oppaamme sanoi, että kestää noin tunti. Sitten hän kutsui meidät juomaan yhdet oluet ravintolaan kuskia odotellessa. Taustalla taisi olla se, että hän piti oluesta vaikka onkin muslimi, joten ei kylässä voi sitä juoda. Turha sanoa, mikä oli vastauksemme kutsuun.
Arabiajat iskivät kehiin jälleen kerran ja lopulta pääsimme Kefel Haresiin illalla hieman ennen kuutta! Alle sadan kilsan matkaan hukkui sellaset 12 tuntia, ah matkustamisen ihanuutta.. Siinä sitten kaksi kuvauspäivää kutistuivat yhdeksi kertaheitolla. No mitäs, onneksi olemme hiton hyviä ja kovia tekemään, joten otimme illan aiheeseen tutustumisen kannalta. Matkasimme nuorisotaloon ja pelasimme nuorten kanssa pingistä ja biljardia, sekä kiersimme kylän pimeät pikkukujat. Rakkautta ensi silmäyksellä :)
Kaikkiaan kaksi päivää kylässä olivat unohtumattomat. Tekisi hyvää turisteille ja uutiskuvien perusteella eläville länsimaalaisille vierailla moisessa muslimikylässä (jossa muuten osa porukasta fundamentalisteja) ja kokea se vieraanvaraisuus, mitä meille osoitettiin. Ihmiset olivat innoissaan kun me yritämme kertoa maailmalle millaista elämä siellä on. Kyseinen kylä sijaitsee juutalaisten siirtokuntien välissä ja sieltä on tapettu yhdsän lasta IDF:n sotilaiden toimesta. Monien perheiden jäseniä istuu vankilassa tällä hetkellä, emme tosin väitä, että syyttä. Molemmin puolin on järkyttävää toimintaa.
Oli mahtavaa nähdä elämää kaupunkien ulkopuolella. Ikinä emme ole myöskään nähneet mitään niin vihreää täällä aavikkojen keskellä! Tuoksusta tuli mieleen luonto ja siitä Suomi, joten melkein iski ikävä illalla tähtiä tuijotellessa..
Vierailun jälkeen (josta muuten tuli tv-termejä lainatakseni "Käyttistä!" kamaa) tiedämme miltä teistä naisista tuntuu täällä Palestiinassa. Ja varsinkin vaaleahiuksisista, sillä huomioarvomme kylässä vastasi suurinpiirtein sitä, että Armi Kuusela olisi vaellellut pitkin Kefel Haresia! Kauneudessa varjoomme olisi tosin jäänyt jopa kuollutkin missi, sillä Tuomas on pikkasen komeampaa materiaalia niin sanoakseni :) Lauantai-illasta alkaen (sekosin laskuissa su-aamulla) tuomas kuuli noin sataa kertaa lauseen "youre so beautiful!" Meinasin jo vajota masennuksen alhoon, mutta onneksi paikalliset pojat sentään sanoivat minullekin su-iltapäivällä, että "youre Very Beautiful". Kuitenkin säälistä vain jännästi lohduttivat.. No, onneksi sentään heti lauantaina kuulin kommentteja muhkeista hauiksistani! Se toi lohtua siihen, että kuntosalimme personal traineri sanoi minulle viime viikolla, että koitahan tehdä hauiksia pienemmillä painoilla kun nyt teet liikkeen väärällä tavalla koska et jaksa tuota painoa... Kefel Haresin pojat kysyivät myös tumpilta, että voisivatko he saada hänen hiuksensa, minulta olisivat halunneet kauniit silmäni. Kuten huomaatte, vain miesten välinen rakkaus siis on todellista.
Muita huomioita: Maa on tätä nykyä todella kahtia jakautunut! Ilman politiikkaa on vaikea käydä keskusteluja juuri missään. Tekisi mieli tehdä aiheesta juttua, mutta kuten Tuomaksen äiti sanoi, siihen älkää sekaantuko. Äidit ovat aina oikeassa, joten annamme asian olla. Omalle kohdalleni asia osui kylässä muun muassa siten, että Fatahia kannattava paikallinen poliisi tempaisi silmieni eteen kännykästään kuvan, jossa oli tuoreeltaan irtileikattu Hamas-puolueen jäsenen pää verilammikkossa. Että kauniita unia. Onneksi Tuomas ei sitä nähnyt. Huih.
Kylän vieraanvaraisuus oli silti omaa luokkaansa. Myös kallisarvoisesta ruokakulttuurista pääsimme nauttimaan isäntämme Fayeqin äidin kautta. Mahtava kokki! Sormin tuli syötyä kuten kunnon arabit ainakin. Tosin edes hyvät kokkaustaidot eivät aina auta naisia tässä yhteiskunnassa kuten Fayeq kertoi kun kehuimme hänen äitinsä ruokia: Hänen isänsä kun on kunnon islaminuskoinen mies, niin hän nai juuri uudelleen, eli otti toisen vaimon. Isän ikä 62, tuore vaimo 29. Siinä sitten ensimmäisen vaimon palkka 20-30 vuoden kokkauksista ja kahdeksan lapsen synnyttämisestä. Ei helvetti mitä toimintaa. Vaikka paikkaa rakastankin kaikkea ei voi ymmärtää.
Nyt istutaan Betskuhotellin baarissa. Tumppi chättää ja mä väännän vatsakipuisena tätä tekstiä. Toivottavasti Arak auttaa.. Kolme juttua kasassa, kaksi jäljellä. Huomenna vapaata, loppuviikosta sukeltanemme intifadan aaltoihin.
Tisbah alheer!
Tilanneraporttia pukkaa. Matkattiin lauantaina aamusta heti kohti Ramallahia. Uskollisen ystävämme Majdin "hummeri", joka jännästi naamioituu Opel Asconaksi, hajosi heti puolen tunnin matkustamisen jälkeen Bethanian kylään. Tässä kylässä näkyy Palestiinan huonoin puoli, eli kylää ei meinaa erottaa roskavuoren alta, joka tukkii kadut ja pikkukujatkin.
Autokorjaamo (pieni ja pimeä talli) löytyi puolessa tunnissa. Jälki oli sitäkin hienompaa kyllä. Repikää suomalaiset korjaajat siitä huumoria, että kytkinremppa tehtiin tunnissa ja hintaa otettiin varaosan lisäksi sellaset kymmenen euroa! Siinä sivussa tarjottiin teetä ja saatiin tumpin kanssa kokea hieno toiletti - reikä lattiassa. Ilmeisen tuttu tosin Intian matkailijoille, mutta meille ensimmäinen täällä.
Vihdoin päästiiin Ramallahiin, jossa uusi ystävämme Fayeq oli odottanut meitä jo pari tuntia. Suunnitelmana oli lähteä heti kohti Kefel Haresin muslimikylää, mutta oppaamme sanoi, että kestää noin tunti. Sitten hän kutsui meidät juomaan yhdet oluet ravintolaan kuskia odotellessa. Taustalla taisi olla se, että hän piti oluesta vaikka onkin muslimi, joten ei kylässä voi sitä juoda. Turha sanoa, mikä oli vastauksemme kutsuun.
Arabiajat iskivät kehiin jälleen kerran ja lopulta pääsimme Kefel Haresiin illalla hieman ennen kuutta! Alle sadan kilsan matkaan hukkui sellaset 12 tuntia, ah matkustamisen ihanuutta.. Siinä sitten kaksi kuvauspäivää kutistuivat yhdeksi kertaheitolla. No mitäs, onneksi olemme hiton hyviä ja kovia tekemään, joten otimme illan aiheeseen tutustumisen kannalta. Matkasimme nuorisotaloon ja pelasimme nuorten kanssa pingistä ja biljardia, sekä kiersimme kylän pimeät pikkukujat. Rakkautta ensi silmäyksellä :)
Kaikkiaan kaksi päivää kylässä olivat unohtumattomat. Tekisi hyvää turisteille ja uutiskuvien perusteella eläville länsimaalaisille vierailla moisessa muslimikylässä (jossa muuten osa porukasta fundamentalisteja) ja kokea se vieraanvaraisuus, mitä meille osoitettiin. Ihmiset olivat innoissaan kun me yritämme kertoa maailmalle millaista elämä siellä on. Kyseinen kylä sijaitsee juutalaisten siirtokuntien välissä ja sieltä on tapettu yhdsän lasta IDF:n sotilaiden toimesta. Monien perheiden jäseniä istuu vankilassa tällä hetkellä, emme tosin väitä, että syyttä. Molemmin puolin on järkyttävää toimintaa.
Oli mahtavaa nähdä elämää kaupunkien ulkopuolella. Ikinä emme ole myöskään nähneet mitään niin vihreää täällä aavikkojen keskellä! Tuoksusta tuli mieleen luonto ja siitä Suomi, joten melkein iski ikävä illalla tähtiä tuijotellessa..
Vierailun jälkeen (josta muuten tuli tv-termejä lainatakseni "Käyttistä!" kamaa) tiedämme miltä teistä naisista tuntuu täällä Palestiinassa. Ja varsinkin vaaleahiuksisista, sillä huomioarvomme kylässä vastasi suurinpiirtein sitä, että Armi Kuusela olisi vaellellut pitkin Kefel Haresia! Kauneudessa varjoomme olisi tosin jäänyt jopa kuollutkin missi, sillä Tuomas on pikkasen komeampaa materiaalia niin sanoakseni :) Lauantai-illasta alkaen (sekosin laskuissa su-aamulla) tuomas kuuli noin sataa kertaa lauseen "youre so beautiful!" Meinasin jo vajota masennuksen alhoon, mutta onneksi paikalliset pojat sentään sanoivat minullekin su-iltapäivällä, että "youre Very Beautiful". Kuitenkin säälistä vain jännästi lohduttivat.. No, onneksi sentään heti lauantaina kuulin kommentteja muhkeista hauiksistani! Se toi lohtua siihen, että kuntosalimme personal traineri sanoi minulle viime viikolla, että koitahan tehdä hauiksia pienemmillä painoilla kun nyt teet liikkeen väärällä tavalla koska et jaksa tuota painoa... Kefel Haresin pojat kysyivät myös tumpilta, että voisivatko he saada hänen hiuksensa, minulta olisivat halunneet kauniit silmäni. Kuten huomaatte, vain miesten välinen rakkaus siis on todellista.
Muita huomioita: Maa on tätä nykyä todella kahtia jakautunut! Ilman politiikkaa on vaikea käydä keskusteluja juuri missään. Tekisi mieli tehdä aiheesta juttua, mutta kuten Tuomaksen äiti sanoi, siihen älkää sekaantuko. Äidit ovat aina oikeassa, joten annamme asian olla. Omalle kohdalleni asia osui kylässä muun muassa siten, että Fatahia kannattava paikallinen poliisi tempaisi silmieni eteen kännykästään kuvan, jossa oli tuoreeltaan irtileikattu Hamas-puolueen jäsenen pää verilammikkossa. Että kauniita unia. Onneksi Tuomas ei sitä nähnyt. Huih.
Kylän vieraanvaraisuus oli silti omaa luokkaansa. Myös kallisarvoisesta ruokakulttuurista pääsimme nauttimaan isäntämme Fayeqin äidin kautta. Mahtava kokki! Sormin tuli syötyä kuten kunnon arabit ainakin. Tosin edes hyvät kokkaustaidot eivät aina auta naisia tässä yhteiskunnassa kuten Fayeq kertoi kun kehuimme hänen äitinsä ruokia: Hänen isänsä kun on kunnon islaminuskoinen mies, niin hän nai juuri uudelleen, eli otti toisen vaimon. Isän ikä 62, tuore vaimo 29. Siinä sitten ensimmäisen vaimon palkka 20-30 vuoden kokkauksista ja kahdeksan lapsen synnyttämisestä. Ei helvetti mitä toimintaa. Vaikka paikkaa rakastankin kaikkea ei voi ymmärtää.
Nyt istutaan Betskuhotellin baarissa. Tumppi chättää ja mä väännän vatsakipuisena tätä tekstiä. Toivottavasti Arak auttaa.. Kolme juttua kasassa, kaksi jäljellä. Huomenna vapaata, loppuviikosta sukeltanemme intifadan aaltoihin.
Tisbah alheer!
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Vanhaa ja kulunutta.
Hi ja hei!
Viime kerrasta on jo aikaa. Viikonloppu kului töiden parissa. Kaksi ekaa juttu purkissa. Tänään on edit-päivä. Työrintama sujunut kaikkiaan hyvin, vaikka stressiä on piisannutkin. Seuraavat pari päivää menee suunnnitteluun ja koneella vääntämiseen.
Perjantaina saadaan vihdoin alkuun myös kirjallinen osa. Tavataan eräs kirjeenvaihtaja Jerusalemissa. Perjantaina illalla tarkoitus mennä syömään paikallisen ystäväperheen luokse. Ruuan suhteen viikko mennyt hyvin: kolme päivää syöty Ibben tekemää Makluubia ja perjantaina siis illalliskutsu vetämässä. Huomiseksi kun hommataan jotain, niin pummilla menee koko viikko, hahaha.
Lauantaina alkaa jännittäv osuus. Matkaamme aamulla ensin Ramallahiin. Sieltä meidät noudetaan kohti Salfeetin alueella sijaitsevaa Kohl Harezin kylää. Menemme tutustumaan paikalliseen nuorisokeskukseen ja nuoriin. Yövymme (toivottavasti) jonkun nuoren perheen luona ja palaamme Ramallahiin maanantaina. Reissu on varmasti matkan parasta antia. Mieli halajaisi muutenkin kiertämään kyliä pohjoiseen, mutta ei taida olla aikaa.. Toivotaan vaan, etteivät I-maan asevelvolliset häiriköi meitä liikaa matkalla. Bethlehemin yliopistossa opettamisen tarina kun menettää runsaasti uskottavuutta Nablusissa kun heiluu kamerat olalla ;)
Sitten muihin poimintoihin arjesta. Mitrin kauppa on osoittanut arvokkuutensa jälleen, ja sen omistajat kultaakin kalliimman ystävyytensä. Ollaan asuttu siellä viimeinen viikko aina kun on ollut aikaa. "Our shop is your shop" on usein kuultu ilmaisu.
Matkan traafisin hetki koettiin tiistaina. Tuomas puraisi pullaa ja päästo kiljaisun, joka aiheutti Mikolle kohtauksen - paikka irtosi hampaasta! Soitto Ramille ja hammaslääkäriin keskiviikkona :) Mies tärisi kuin haavanlehti istuessaan lekurin tuoliin, mutta muuten valitus oli yllättävän vähäistä.. Lääkäri oli todella hyvä ja hammas on fiksattu. Kokemus siis sekin. Nyt toivotaan vain, ettei tulehduksia ilmene..
Tavattiin mielenkiintoinen suomalainen mies, joka on asunut täällä yli kolmekymmentä vuotta. Naimisissa paikallisen naisen kanssa ja koulutukseltaan filosofian maisteri, arkeologi ja pappi. Paikalliset tuntevat hänet nimellä professori Mikko. Tuomaksen teorian mukaan Betskussa on tulevaisuudessa kaksi professori Mikkoa. Mä kuulemma näytänkin jo valmiiksi vanhalta ja kuluneelta... No, ainakin olen ruskeampi kuin Tuomas.
Professori vei meidät tutustumaan sodassa tuhottuun taloon. Pysäyttävä kokemus.
Muuta mainittavaa ei taida olla tällä kertaa. Kohl Harezin matkaa odotellessa kuluu aika. Pakko kuitenkin mainita poiminta PaPan parhaista matkan varrelta: ollaan pidetty nenänvalkaisuviikkoa tässä ja jätetty Arak-iltamyssyt ottamatta. Ekana iltana kun teki hiukan tiukkaa PaPPa pohti syitä siihen. Osa on jo kuullut klassisen onelinerin "mä vaan tykkään siitä miltä alkoholi maistuu." Nyt mentiin jo hieman syvällisempään suuntaan, sillä perimmäinen syy anisviinaan kohdistuvaan himoon löytyy historiasta: "Se varmaan johtuu siitä, että kun olin pieni niin mummo antoi mulle sokeripaloja jotka maistui anikselta."
Viime kerrasta on jo aikaa. Viikonloppu kului töiden parissa. Kaksi ekaa juttu purkissa. Tänään on edit-päivä. Työrintama sujunut kaikkiaan hyvin, vaikka stressiä on piisannutkin. Seuraavat pari päivää menee suunnnitteluun ja koneella vääntämiseen.
Perjantaina saadaan vihdoin alkuun myös kirjallinen osa. Tavataan eräs kirjeenvaihtaja Jerusalemissa. Perjantaina illalla tarkoitus mennä syömään paikallisen ystäväperheen luokse. Ruuan suhteen viikko mennyt hyvin: kolme päivää syöty Ibben tekemää Makluubia ja perjantaina siis illalliskutsu vetämässä. Huomiseksi kun hommataan jotain, niin pummilla menee koko viikko, hahaha.
Lauantaina alkaa jännittäv osuus. Matkaamme aamulla ensin Ramallahiin. Sieltä meidät noudetaan kohti Salfeetin alueella sijaitsevaa Kohl Harezin kylää. Menemme tutustumaan paikalliseen nuorisokeskukseen ja nuoriin. Yövymme (toivottavasti) jonkun nuoren perheen luona ja palaamme Ramallahiin maanantaina. Reissu on varmasti matkan parasta antia. Mieli halajaisi muutenkin kiertämään kyliä pohjoiseen, mutta ei taida olla aikaa.. Toivotaan vaan, etteivät I-maan asevelvolliset häiriköi meitä liikaa matkalla. Bethlehemin yliopistossa opettamisen tarina kun menettää runsaasti uskottavuutta Nablusissa kun heiluu kamerat olalla ;)
Sitten muihin poimintoihin arjesta. Mitrin kauppa on osoittanut arvokkuutensa jälleen, ja sen omistajat kultaakin kalliimman ystävyytensä. Ollaan asuttu siellä viimeinen viikko aina kun on ollut aikaa. "Our shop is your shop" on usein kuultu ilmaisu.
Matkan traafisin hetki koettiin tiistaina. Tuomas puraisi pullaa ja päästo kiljaisun, joka aiheutti Mikolle kohtauksen - paikka irtosi hampaasta! Soitto Ramille ja hammaslääkäriin keskiviikkona :) Mies tärisi kuin haavanlehti istuessaan lekurin tuoliin, mutta muuten valitus oli yllättävän vähäistä.. Lääkäri oli todella hyvä ja hammas on fiksattu. Kokemus siis sekin. Nyt toivotaan vain, ettei tulehduksia ilmene..
Tavattiin mielenkiintoinen suomalainen mies, joka on asunut täällä yli kolmekymmentä vuotta. Naimisissa paikallisen naisen kanssa ja koulutukseltaan filosofian maisteri, arkeologi ja pappi. Paikalliset tuntevat hänet nimellä professori Mikko. Tuomaksen teorian mukaan Betskussa on tulevaisuudessa kaksi professori Mikkoa. Mä kuulemma näytänkin jo valmiiksi vanhalta ja kuluneelta... No, ainakin olen ruskeampi kuin Tuomas.
Professori vei meidät tutustumaan sodassa tuhottuun taloon. Pysäyttävä kokemus.
Muuta mainittavaa ei taida olla tällä kertaa. Kohl Harezin matkaa odotellessa kuluu aika. Pakko kuitenkin mainita poiminta PaPan parhaista matkan varrelta: ollaan pidetty nenänvalkaisuviikkoa tässä ja jätetty Arak-iltamyssyt ottamatta. Ekana iltana kun teki hiukan tiukkaa PaPPa pohti syitä siihen. Osa on jo kuullut klassisen onelinerin "mä vaan tykkään siitä miltä alkoholi maistuu." Nyt mentiin jo hieman syvällisempään suuntaan, sillä perimmäinen syy anisviinaan kohdistuvaan himoon löytyy historiasta: "Se varmaan johtuu siitä, että kun olin pieni niin mummo antoi mulle sokeripaloja jotka maistui anikselta."
torstai 19. maaliskuuta 2009
Medialukutaidon monet puolet
Hola!
Viikko alkoi täynnä virtaa! Maanantaina piti olla haastattelu heti aamulla ja eka juttu siten purkissa kokonaan. Kappas vaan, haastateltava perui koska ei uskalla puhua hallitusta vastaan. Niin, sopii sitten ihmetellä, että miten se olisi hallitusta vastaan, jos toteaisi, että jotain turistien määrästä tai siitä, että olisiko kaupungilla vielä muutakin tarjottavaa kuin pyhiinvaelluskohteet. Niin, ja haastateltava siis olisi ollut matkatoimiston omistaja. Mikko veti hirveet masennukset vastoinkäymisestä mutta Tuomas pysyi optimistina melkein koko päivän (?). Ibbe onneksi tsemppasi meidät uuteen nousuun.
Tiistaina tavattiin uusi haastateltava, jonka löysimme. Sovittiin haastis keskiviikkoaamuun. Yllätys yllätys, hän perui myös. Tosin ymmärrettävästä syystä, koska sukulainen sairastui. Masennus hiipi taas mieliin. Se johtuu osin myös siitä, että joka päivä tulee uusia juttuideoita, jotka saavat valmiit ideamme tuntumaan aivan surkeilta. Sitten sitä alkaa epäilemään itseään ja siitä ei hyvää seuraa. Todettakoon kuitenkin, että tämä paikka olisi printtijournalistille, joka haluaa tehdä human interest -kamaa, todellinen taivas. Huom. kaikki rasvapurkkitoimittajat joukolla tänne! :) Hahahahah, ei vaan. Luotan, että ymmärrätte huumorinne tässä kohtaa. Mutta oikeasti, olisi täällä niin paljon raportoitavaa, ettei mitään rajaa. Ja asioita, joista ei missään keskustella. Tv-kaman tekeminen on eri asia, useampia haastateltavia ym. Myös liikkuminen kaluston kanssa aiheuttaa ongelmia - parin viikon päästä pitäisi lähteä pohjoiseen lähelle Nablusia tai sen yläpuolelle pieneen kylään. Pitää valita tarkkaan auto jolla mennään ja tiet joita kuljetaan. Ei ole hyvä se, jos I-maan sotilaat pysäyttävät meidät kamerakaluston kanssa palestiinalaisesta autosta. Pelkkä järkkäri ja lehtiö olisi paljon mukavampi kalusto tälle reissulle, kun ei tuota naapurimaan pressipassia ole vilautella.
Tänään onneksi asiat etenivät ja varmaan saadaan ekat kaksi juttua purkkiin sunnuntaihin mennessä- Se tosin tarkoittaa, että ei Cosmosta! Nyyh. Miten me pärjätään ilman...
Suurin ongelma on asuntomme: se on kylmä. Ulkona lämpimämpää aina. Höyryää kun hengittää ulos. Makkari ainoa lämmin mesta yhdellä lämmittimellä. Tuomas editoi parvekkeella pari tuntia ja kädet oli siniset sen jälkeen. Tosin sen käsi on muutenkin iha paskana ja Voltarenia kuluu.
Tänään mennään teltoille Ossin kanssa. Kivaa. Huomenna sitten duunia aamusta iltaan ja samoin launtaina. Sunnuntaina edittiä. Ellei taas tule muutoksia.
Eilen illalla oltiin grillaamassa Ramin kanssa. Aivan parasta ruokaa ikinä! Ravintoloista ei ole raportoitavaa (sori Kari). Olemme syöneet vain parissa paikassa.
Ja sitten siihen medialukutaitoon: paikallinen teoria on, että Al-Jazeera on juutalaisten julkisivu, sillä miten muuten se voisi pysyä pystyssä vaikka näyttää koko ajan Osaman videoita, joissa kehotetaan vihaamaan ja tuhoamaan juutalaisia? Vähemmästäkin täällä joutuu linnaan koko ajan kuulemma. Mikä sitten on kanavan perimmäinen tarkoitus? Ajaa kristityt ja muslimit sotimaan keskenään tietenkin. Tämän todistaa se, että jos wtc:n tuhoista vastannut taho julistaa koko ajan tuhoamaan I-maan, miksi sitten hyökkäävät vain USAA:n tai Lontoon metroihin? Paikallisten teorian mukaan verkosto, joka pystyy hyökkäämään jenkkilään pystyisi helposti tuhoamaan vaikka Tel Avivin, jos vain haluaisi - täällä nyt on sentään vain autiota maata, jossa kulkea huomaamatta. Perimmäinen lopputulos on siis se, että Al-Jazeera on juutalaisten ylläpitämä terrori- ja propagandaväline ja Bin Laden on I-maan tiedustelupalvelu Mossadin vakooja. Näin kristityt ja muslimit tuhoavat toisensa juutalaisten nauraessa partaansa. Jännää, eikö vain?
Tuomaksella on muuten nyt kissanpäivät täällä. Kaikki toiveet toteutuvat, sillä pääsimme perille budhalaisuuden teoriasta, jonka mukaan kotiin pitää sijoittaa budhan patsas. Sen pitää katsoa itään ja kun sen vatsaa hieroo, toteutuvat toiveet. Tämän tiivisti meille paikallinen seuraavasti: "Eli laitat vain kaljun ja paksun miehen nurkkaan kohti itää ja hierot sen vatsaa." Arvatkaa kuka saa vatsahieronnan iltaisin asunnossamme... :)
Viikko alkoi täynnä virtaa! Maanantaina piti olla haastattelu heti aamulla ja eka juttu siten purkissa kokonaan. Kappas vaan, haastateltava perui koska ei uskalla puhua hallitusta vastaan. Niin, sopii sitten ihmetellä, että miten se olisi hallitusta vastaan, jos toteaisi, että jotain turistien määrästä tai siitä, että olisiko kaupungilla vielä muutakin tarjottavaa kuin pyhiinvaelluskohteet. Niin, ja haastateltava siis olisi ollut matkatoimiston omistaja. Mikko veti hirveet masennukset vastoinkäymisestä mutta Tuomas pysyi optimistina melkein koko päivän (?). Ibbe onneksi tsemppasi meidät uuteen nousuun.
Tiistaina tavattiin uusi haastateltava, jonka löysimme. Sovittiin haastis keskiviikkoaamuun. Yllätys yllätys, hän perui myös. Tosin ymmärrettävästä syystä, koska sukulainen sairastui. Masennus hiipi taas mieliin. Se johtuu osin myös siitä, että joka päivä tulee uusia juttuideoita, jotka saavat valmiit ideamme tuntumaan aivan surkeilta. Sitten sitä alkaa epäilemään itseään ja siitä ei hyvää seuraa. Todettakoon kuitenkin, että tämä paikka olisi printtijournalistille, joka haluaa tehdä human interest -kamaa, todellinen taivas. Huom. kaikki rasvapurkkitoimittajat joukolla tänne! :) Hahahahah, ei vaan. Luotan, että ymmärrätte huumorinne tässä kohtaa. Mutta oikeasti, olisi täällä niin paljon raportoitavaa, ettei mitään rajaa. Ja asioita, joista ei missään keskustella. Tv-kaman tekeminen on eri asia, useampia haastateltavia ym. Myös liikkuminen kaluston kanssa aiheuttaa ongelmia - parin viikon päästä pitäisi lähteä pohjoiseen lähelle Nablusia tai sen yläpuolelle pieneen kylään. Pitää valita tarkkaan auto jolla mennään ja tiet joita kuljetaan. Ei ole hyvä se, jos I-maan sotilaat pysäyttävät meidät kamerakaluston kanssa palestiinalaisesta autosta. Pelkkä järkkäri ja lehtiö olisi paljon mukavampi kalusto tälle reissulle, kun ei tuota naapurimaan pressipassia ole vilautella.
Tänään onneksi asiat etenivät ja varmaan saadaan ekat kaksi juttua purkkiin sunnuntaihin mennessä- Se tosin tarkoittaa, että ei Cosmosta! Nyyh. Miten me pärjätään ilman...
Suurin ongelma on asuntomme: se on kylmä. Ulkona lämpimämpää aina. Höyryää kun hengittää ulos. Makkari ainoa lämmin mesta yhdellä lämmittimellä. Tuomas editoi parvekkeella pari tuntia ja kädet oli siniset sen jälkeen. Tosin sen käsi on muutenkin iha paskana ja Voltarenia kuluu.
Tänään mennään teltoille Ossin kanssa. Kivaa. Huomenna sitten duunia aamusta iltaan ja samoin launtaina. Sunnuntaina edittiä. Ellei taas tule muutoksia.
Eilen illalla oltiin grillaamassa Ramin kanssa. Aivan parasta ruokaa ikinä! Ravintoloista ei ole raportoitavaa (sori Kari). Olemme syöneet vain parissa paikassa.
Ja sitten siihen medialukutaitoon: paikallinen teoria on, että Al-Jazeera on juutalaisten julkisivu, sillä miten muuten se voisi pysyä pystyssä vaikka näyttää koko ajan Osaman videoita, joissa kehotetaan vihaamaan ja tuhoamaan juutalaisia? Vähemmästäkin täällä joutuu linnaan koko ajan kuulemma. Mikä sitten on kanavan perimmäinen tarkoitus? Ajaa kristityt ja muslimit sotimaan keskenään tietenkin. Tämän todistaa se, että jos wtc:n tuhoista vastannut taho julistaa koko ajan tuhoamaan I-maan, miksi sitten hyökkäävät vain USAA:n tai Lontoon metroihin? Paikallisten teorian mukaan verkosto, joka pystyy hyökkäämään jenkkilään pystyisi helposti tuhoamaan vaikka Tel Avivin, jos vain haluaisi - täällä nyt on sentään vain autiota maata, jossa kulkea huomaamatta. Perimmäinen lopputulos on siis se, että Al-Jazeera on juutalaisten ylläpitämä terrori- ja propagandaväline ja Bin Laden on I-maan tiedustelupalvelu Mossadin vakooja. Näin kristityt ja muslimit tuhoavat toisensa juutalaisten nauraessa partaansa. Jännää, eikö vain?
Tuomaksella on muuten nyt kissanpäivät täällä. Kaikki toiveet toteutuvat, sillä pääsimme perille budhalaisuuden teoriasta, jonka mukaan kotiin pitää sijoittaa budhan patsas. Sen pitää katsoa itään ja kun sen vatsaa hieroo, toteutuvat toiveet. Tämän tiivisti meille paikallinen seuraavasti: "Eli laitat vain kaljun ja paksun miehen nurkkaan kohti itää ja hierot sen vatsaa." Arvatkaa kuka saa vatsahieronnan iltaisin asunnossamme... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
