"You´re so beautiful!"

Ahleen!

Tilanneraporttia pukkaa. Matkattiin lauantaina aamusta heti kohti Ramallahia. Uskollisen ystävämme Majdin "hummeri", joka jännästi naamioituu Opel Asconaksi, hajosi heti puolen tunnin matkustamisen jälkeen Bethanian kylään. Tässä kylässä näkyy Palestiinan huonoin puoli, eli kylää ei meinaa erottaa roskavuoren alta, joka tukkii kadut ja pikkukujatkin.

Autokorjaamo (pieni ja pimeä talli) löytyi puolessa tunnissa. Jälki oli sitäkin hienompaa kyllä. Repikää suomalaiset korjaajat siitä huumoria, että kytkinremppa tehtiin tunnissa ja hintaa otettiin varaosan lisäksi sellaset kymmenen euroa! Siinä sivussa tarjottiin teetä ja saatiin tumpin kanssa kokea hieno toiletti - reikä lattiassa. Ilmeisen tuttu tosin Intian matkailijoille, mutta meille ensimmäinen täällä.

Vihdoin päästiiin Ramallahiin, jossa uusi ystävämme Fayeq oli odottanut meitä jo pari tuntia. Suunnitelmana oli lähteä heti kohti Kefel Haresin muslimikylää, mutta oppaamme sanoi, että kestää noin tunti. Sitten hän kutsui meidät juomaan yhdet oluet ravintolaan kuskia odotellessa. Taustalla taisi olla se, että hän piti oluesta vaikka onkin muslimi, joten ei kylässä voi sitä juoda. Turha sanoa, mikä oli vastauksemme kutsuun.

Arabiajat iskivät kehiin jälleen kerran ja lopulta pääsimme Kefel Haresiin illalla hieman ennen kuutta! Alle sadan kilsan matkaan hukkui sellaset 12 tuntia, ah matkustamisen ihanuutta.. Siinä sitten kaksi kuvauspäivää kutistuivat yhdeksi kertaheitolla. No mitäs, onneksi olemme hiton hyviä ja kovia tekemään, joten otimme illan aiheeseen tutustumisen kannalta. Matkasimme nuorisotaloon ja pelasimme nuorten kanssa pingistä ja biljardia, sekä kiersimme kylän pimeät pikkukujat. Rakkautta ensi silmäyksellä :)

Kaikkiaan kaksi päivää kylässä olivat unohtumattomat. Tekisi hyvää turisteille ja uutiskuvien perusteella eläville länsimaalaisille vierailla moisessa muslimikylässä (jossa muuten osa porukasta fundamentalisteja) ja kokea se vieraanvaraisuus, mitä meille osoitettiin. Ihmiset olivat innoissaan kun me yritämme kertoa maailmalle millaista elämä siellä on. Kyseinen kylä sijaitsee juutalaisten siirtokuntien välissä ja sieltä on tapettu yhdsän lasta IDF:n sotilaiden toimesta. Monien perheiden jäseniä istuu vankilassa tällä hetkellä, emme tosin väitä, että syyttä. Molemmin puolin on järkyttävää toimintaa.

Oli mahtavaa nähdä elämää kaupunkien ulkopuolella. Ikinä emme ole myöskään nähneet mitään niin vihreää täällä aavikkojen keskellä! Tuoksusta tuli mieleen luonto ja siitä Suomi, joten melkein iski ikävä illalla tähtiä tuijotellessa..

Vierailun jälkeen (josta muuten tuli tv-termejä lainatakseni "Käyttistä!" kamaa) tiedämme miltä teistä naisista tuntuu täällä Palestiinassa. Ja varsinkin vaaleahiuksisista, sillä huomioarvomme kylässä vastasi suurinpiirtein sitä, että Armi Kuusela olisi vaellellut pitkin Kefel Haresia! Kauneudessa varjoomme olisi tosin jäänyt jopa kuollutkin missi, sillä Tuomas on pikkasen komeampaa materiaalia niin sanoakseni :) Lauantai-illasta alkaen (sekosin laskuissa su-aamulla) tuomas kuuli noin sataa kertaa lauseen "youre so beautiful!" Meinasin jo vajota masennuksen alhoon, mutta onneksi paikalliset pojat sentään sanoivat minullekin su-iltapäivällä, että "youre Very Beautiful". Kuitenkin säälistä vain jännästi lohduttivat.. No, onneksi sentään heti lauantaina kuulin kommentteja muhkeista hauiksistani! Se toi lohtua siihen, että kuntosalimme personal traineri sanoi minulle viime viikolla, että koitahan tehdä hauiksia pienemmillä painoilla kun nyt teet liikkeen väärällä tavalla koska et jaksa tuota painoa... Kefel Haresin pojat kysyivät myös tumpilta, että voisivatko he saada hänen hiuksensa, minulta olisivat halunneet kauniit silmäni. Kuten huomaatte, vain miesten välinen rakkaus siis on todellista.

Muita huomioita: Maa on tätä nykyä todella kahtia jakautunut! Ilman politiikkaa on vaikea käydä keskusteluja juuri missään. Tekisi mieli tehdä aiheesta juttua, mutta kuten Tuomaksen äiti sanoi, siihen älkää sekaantuko. Äidit ovat aina oikeassa, joten annamme asian olla. Omalle kohdalleni asia osui kylässä muun muassa siten, että Fatahia kannattava paikallinen poliisi tempaisi silmieni eteen kännykästään kuvan, jossa oli tuoreeltaan irtileikattu Hamas-puolueen jäsenen pää verilammikkossa. Että kauniita unia. Onneksi Tuomas ei sitä nähnyt. Huih.

Kylän vieraanvaraisuus oli silti omaa luokkaansa. Myös kallisarvoisesta ruokakulttuurista pääsimme nauttimaan isäntämme Fayeqin äidin kautta. Mahtava kokki! Sormin tuli syötyä kuten kunnon arabit ainakin. Tosin edes hyvät kokkaustaidot eivät aina auta naisia tässä yhteiskunnassa kuten Fayeq kertoi kun kehuimme hänen äitinsä ruokia: Hänen isänsä kun on kunnon islaminuskoinen mies, niin hän nai juuri uudelleen, eli otti toisen vaimon. Isän ikä 62, tuore vaimo 29. Siinä sitten ensimmäisen vaimon palkka 20-30 vuoden kokkauksista ja kahdeksan lapsen synnyttämisestä. Ei helvetti mitä toimintaa. Vaikka paikkaa rakastankin kaikkea ei voi ymmärtää.

Nyt istutaan Betskuhotellin baarissa. Tumppi chättää ja mä väännän vatsakipuisena tätä tekstiä. Toivottavasti Arak auttaa.. Kolme juttua kasassa, kaksi jäljellä. Huomenna vapaata, loppuviikosta sukeltanemme intifadan aaltoihin.

Tisbah alheer!