A stone from the Holy Land of Palestine!

Ahleen!

Viikko takana, yhdeksän edessä. Fiilis on mainio. Mitä nyt hieman puolivillainen olo Cosmoksen jäljiltä näin sunnuntaina, mutta siitä lisää tuonnempana. Sateet alkoivat lauantaina iltapäivällä ja yöllä tuli oikein kunnon kuuroja. Siinä tosin on se hyvä puoli, että sade hillitsee koirien haukkumisintoa. Elohopea kipuaa tänään jossain kymmenen asteen kinttaalla. No, ainakaan ei ole loskaa, hah ha.

Kerrataanpas sitten parin päivän saldo. Perjantaina jatkettiin mihin torstaina jäätiin, eli kuvailtiin syntymäkirkkoa ja vanhaa kaupunkia, sekä keskipäivän rukoushetkeä. Mielenkiintoisinta oli yrittää tehdä ständaria taksikeskuksen pihalta kuskien keskeltä. "Were you go" "Where you from, Finlanda, aah, Ei oo rahaa, ei oo rahaa" -huutojen kaikuessa taustalla. Kamalaa kapelii, sanoisi somerolainen. Tuomas väänsi illalla RakettiSpagettia (edellinen suomalainen asukas jättänyt pari pussia) ja Meitsi kirjoitteli ekan jutun kässäriä, sekä kysymyksiä lauantaille. Argilaa ja hiukan Arakkia ja Pasilan Rauno Repomiestä lainatakseni "Homma on pulkassa... Pulkassa on homma... Pulkka on sininen, kohta tulee lumi ja pulkka kaivetaan esiin. Äiti tekee kaakaota ja lumihanki välkkyy kivasti. Keväällä pulkka laitetaan takasin talliin."

Lauantaina käytiin Cremisanin luostarin ja viinitilan porteilla kuvaamassa Majdin huhkiessa taas Opelinsa ratissa kyytimiehenä. Kuvauslupaa ei oikein tuntunut sisälle irtoavan. God damit. Purkitettiin pari haastista matkaoppaan ja paikallisen asukkaan kanssa Salomonin altailla, käveltiin Irtasin kylän halki takaisin Betskuun. Matkalta löytyi nunnaluostari, jonne viedään loppu porukka varmasti piknikille grillaileen ensi kuussa. Törkeen hienoja maisemia. Tällä matkalla löytynyt jo paljon sellaista uutta, mitä ei ole aiemmin huomannut. Ehkä ei enää jaksa hillua kaupungissa niin tulee helpommin mentyä kyliin tai maaseudulle.

Illalla saimme vieraaksi Ramin ja Eliaksen. Menuun kuului lohikeitto, jonka valmistamiseen liittyi kaksi ongelmaa: Tuomas vanhana verkonkokijana poltti päreensä loheen, jota mainostettiin meille priimakamana Norjasta. Kuulemma ellei hän olisi niin erinomaisen hyvä veitsenkäyttäjä, olisi lohesta jäänyt nahka poistamatta, koska kalan koostumus oli täysin väärä.

Vaikka joukossa olikin siis todellinen veitsimestari meinasivat perunat jäädä kuorimatta! Lotta, sun pitää nyt uskoa, että sellasella veitsellä jota sä käytät ei kerta kaikkiaan tee yhtään mitään! Ainoa oikea kuorintaveitsi on juuri sellainen, joka helisee ja heiluu joka suuntaan ja mieluiten on äidiltä saatu perintökalu :) Omenaporalle muuten olisi käyttöä kyllä..

Keitto oli kuulemma Sababa, joka on ilmeisesti hepreaa mutta käytetään slangina myös arabiassa. Vapaa käännös "upeaa". On kyllä mahtia kun on oma asunto, omat aikataulut ja vapaus pyytää ystäviä kylään milloin vain. Siinä ehkä suurin ero aiempiin reissuihin. Meillä oli ihana, joskin hieman aiempia miehisempi, ilta parvekkeellamme. Elias lähti himaan 11 maissa. Me painettiin Ramin kanssa Cosmokseen puolen yön nurkilla.

Malekille kävi kylmät heti kättelyssä. Rami sanoi 15 minuutin baaritiskillä istumisen jälkeen, että eräs ulkomainen pariskunta kyttää meitä koko ajan. Hetken päästä Mikon edessä seisoo kiharapäinen nuori mies. Suu käy, mutta Mikko ei saa selvää ja vastaa englanniksi "Where are you from?" Vastaukseksi tippuu hieman hämmentynyt "From Finland, eiks jätkä muista mua?" Niinpä niin. Rajalan Ossihan se sitten siinä. Mies, joka alunperin sai Mikon lähtemään Palestiinaan ekaa kertaa. Puolustukseksi sanottakoon, että edellisestä kohtaamisesta oli kaksi vuotta ja Ossilla silloin päässään kiharoiden sijaan sänki. Ehkä nähdään Ossi myöhemmin ensi viikolla.

Ekasta reissusta paikalliseen biletaivaaseen on nyt vuosi. Paikka ei ole sama kuin ekalla kerralla. Aivan hitosti ulkomaalaisia! Varmaan 1/3 eilenkin. Eihän siinä siis mitään vikaa ole, mutta se vain pistää silmään. Tiedä sitten, mitä paikalliset ovat asiasta mieltä. Eilen istuttiin PaPan kanssa seinaruusuina tiskillä ja arvosteltiin tanssijoita. Hassuinta, että alkaa tuntemaan jo niitä muita länkkäreita ulkonäöltä. Onneksi paikalliset discohitit olivat voimissaan -ensi kerralla otetaan sitten lattia haltuun. Baarimikkoja paikalla oli aiempaa runsaimmin voimin, taitoja tosin ei ollut senkään vertaa. Tuomas tilasi Vodka Russianin ja sai valkovenäläisen. Mikon tilatessa jälkeen valkovenäläisen tuli eteen lasi Arakkia (paikallinen anisviina), johon oli sekoitettu hieman Baileyssia. Että silla lailla.

Potkua paukuissa piisasi, sillä Ramin heittäessä meidät himaan mua alkoi hävettää PaPan englanti, josta ei saanut selvää. Pari terävää sanaa suomeksi ja homma taas hallussa. Ramia homma taisi huvittaa aika lailla. Homma otetaan kuitenkin varmaan uusiksi ensi viikolla. Rami lupasi hoitaa kasaan ison possen ja tulla jeesaan safkoissa. Ehkä grillausta, nam!

Tuomas tiivisti illan olennaisimman osan hienosti ennen kuin vaipui unten maille: Hitto, on ne arabinaiset kyllä. Ei mut, mut, mut, niinko, niinko, siis ku peppu pyörii niin kyl se vaan alkaa hymyilyttää. Niinpä niin :)

Hommat jatkuu tänään loggauksella ja huomenna taas kuvataan. Vapaata ei ole luvassa juurikaan, ainakaan ekoina viikkoina. Tähän loppuun vielä havainto, tietopaketti ja asennetta:

A) arabit on ihme sähikäisiä. Majdi kuskasi meitä reilut 12 tuntia ja painui sen jälkeen hoitamaan liikettään. Seuraavana päivänä se teki saman joidenkin toisten ulkomaalaisten kanssa. Ja sitä seuraavana myös. Miten se jaksaa.. Me ollaan jo ihan loppu.

B) tiesittekö mistä voi päätellä, että talossa asuu ortodoksijuutalaisia? Me saimme tietää tämän eilen. Jos pyykkinarulla on naisten kaapu, jossa on haaroissa reikä. Ja kyllä, se on siellä juuri sitä varten. Ortodoksijuutalaiset eivät nimittäin saa koskea toisiaan rakastellessaan muutoin kuin intiimiosiensa kautta. Koskeminen muutenkin kielletty, eikä toista saa nähdä alasti. Miten sitten toimitaan, jos halutaan harrastaa seksiä? Se on varsin helppoa: mies laittaa kotiin tullessaan hattunsa väärinpäin pöydälle. Se viestii, että hän haluaa rakastella vaimoaan. Jos vaimo kääntää hatun oikein päin, on se hyväksymisen signaali. Jos hattu jää niille sijoilleen, ei miehellä ole makuuhuoneeseen asiaa. Että sillä lailla.

Nämä asiat selvisivät kun ajauduimme Ibben ja Majdin kanssa outoon keskusteluun. Sen sisällöstä todettakoon, että meidän oli vaikea pitää pokkaa yllä. Oli kuitenkin antoisaa tajuta lopullisesti, että miehet ovat miehiä ja pojat poikia kulttuuriin, uskontoon ja ikään katsomatta. Lukijat saavat päättää, onko tämä huono vai hyvä seikka...

C) Asennetta. Sitä löytyi norjalaisnaiselta, jonka tapasimme perjantaina Asemin kaupalla. Edellisellä reisulla häneltä oli kysytty lentokentällä matkalaukussa olleesta kivestä, että mikä tämä on? Vastaus " It´s a stone from the Holy Land of PALESTINE!!" Meinattiin molemmat kosia tätä naista sillä sekunnilla...

No niin, tässä tarinaa taas kerrakseen.

Yalla Bye!

MT.