Vanhaa ja kulunutta.

Hi ja hei!

Viime kerrasta on jo aikaa. Viikonloppu kului töiden parissa. Kaksi ekaa juttu purkissa. Tänään on edit-päivä. Työrintama sujunut kaikkiaan hyvin, vaikka stressiä on piisannutkin. Seuraavat pari päivää menee suunnnitteluun ja koneella vääntämiseen.

Perjantaina saadaan vihdoin alkuun myös kirjallinen osa. Tavataan eräs kirjeenvaihtaja Jerusalemissa. Perjantaina illalla tarkoitus mennä syömään paikallisen ystäväperheen luokse. Ruuan suhteen viikko mennyt hyvin: kolme päivää syöty Ibben tekemää Makluubia ja perjantaina siis illalliskutsu vetämässä. Huomiseksi kun hommataan jotain, niin pummilla menee koko viikko, hahaha.

Lauantaina alkaa jännittäv osuus. Matkaamme aamulla ensin Ramallahiin. Sieltä meidät noudetaan kohti Salfeetin alueella sijaitsevaa Kohl Harezin kylää. Menemme tutustumaan paikalliseen nuorisokeskukseen ja nuoriin. Yövymme (toivottavasti) jonkun nuoren perheen luona ja palaamme Ramallahiin maanantaina. Reissu on varmasti matkan parasta antia. Mieli halajaisi muutenkin kiertämään kyliä pohjoiseen, mutta ei taida olla aikaa.. Toivotaan vaan, etteivät I-maan asevelvolliset häiriköi meitä liikaa matkalla. Bethlehemin yliopistossa opettamisen tarina kun menettää runsaasti uskottavuutta Nablusissa kun heiluu kamerat olalla ;)


Sitten muihin poimintoihin arjesta. Mitrin kauppa on osoittanut arvokkuutensa jälleen, ja sen omistajat kultaakin kalliimman ystävyytensä. Ollaan asuttu siellä viimeinen viikko aina kun on ollut aikaa. "Our shop is your shop" on usein kuultu ilmaisu.

Matkan traafisin hetki koettiin tiistaina. Tuomas puraisi pullaa ja päästo kiljaisun, joka aiheutti Mikolle kohtauksen - paikka irtosi hampaasta! Soitto Ramille ja hammaslääkäriin keskiviikkona :) Mies tärisi kuin haavanlehti istuessaan lekurin tuoliin, mutta muuten valitus oli yllättävän vähäistä.. Lääkäri oli todella hyvä ja hammas on fiksattu. Kokemus siis sekin. Nyt toivotaan vain, ettei tulehduksia ilmene..

Tavattiin mielenkiintoinen suomalainen mies, joka on asunut täällä yli kolmekymmentä vuotta. Naimisissa paikallisen naisen kanssa ja koulutukseltaan filosofian maisteri, arkeologi ja pappi. Paikalliset tuntevat hänet nimellä professori Mikko. Tuomaksen teorian mukaan Betskussa on tulevaisuudessa kaksi professori Mikkoa. Mä kuulemma näytänkin jo valmiiksi vanhalta ja kuluneelta... No, ainakin olen ruskeampi kuin Tuomas.

Professori vei meidät tutustumaan sodassa tuhottuun taloon. Pysäyttävä kokemus.

Muuta mainittavaa ei taida olla tällä kertaa. Kohl Harezin matkaa odotellessa kuluu aika. Pakko kuitenkin mainita poiminta PaPan parhaista matkan varrelta: ollaan pidetty nenänvalkaisuviikkoa tässä ja jätetty Arak-iltamyssyt ottamatta. Ekana iltana kun teki hiukan tiukkaa PaPPa pohti syitä siihen. Osa on jo kuullut klassisen onelinerin "mä vaan tykkään siitä miltä alkoholi maistuu." Nyt mentiin jo hieman syvällisempään suuntaan, sillä perimmäinen syy anisviinaan kohdistuvaan himoon löytyy historiasta: "Se varmaan johtuu siitä, että kun olin pieni niin mummo antoi mulle sokeripaloja jotka maistui anikselta."